Uusi hyökkäys, tällä kertaa Oulussa. Uhrina oli vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakso, joka on kohtuullisen paljon ollut julkisuudessa nimenomaan äärioikeiston vastaisen työn puitteissa.
Kirjoitin viime vuonna blogitekstin äärioikeistosta turvallisuusuhkana, ja ajattelin nyt nostaa esille muutaman pointin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Niinkuin vuoden 2010 Helsinki Pridessa, tekovälineeksi valittiin sumutin, ja koska poliisin tiedot sanovat että kyseessä ei ole OC- eli pippurisumutin, kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen kyynelkaasu. Miksi näin? No, ensinnäkin siitä rankaistaan kohtuullisen kevyesti. Pride-kaasuttajat eivät saaneet erityisen tuntuvia tuomioita vaikka uhreja oli monta kymmentä. Erilaisia sumuttimia on lisäksi helppo saada laittomasti ja ne ovat halpoja.
Odotettava kevyt tuomio helpottaa myös tekijöiden hankkimista iskuja varten.
Mihin tälläisella toiminnalla sitten pyritään? Kyseessä on interdiktiotaktiikka, eli yritetään estää "vastapuolta" harjoittamasta poliittisia oikeuksiaan ja estämään näin yhteiskuntavaikuttaminen. Tällaisten tekojen suunnittelijoiden perspektiivistä on lähestulkoon sama että ammutaanko vastustaja vai pelotellaanko tämä niihin pahasti että tämä pysyy jatkossa kotona ja poissa yhteiskuntavaikuttamista. Tulos on sama, mutta vankilatuomion pituudella on olennainen ero. Pari kuukautta vs. elinkautinen.
(Henkilökohtaisena huomiona mainittakoon että Dan Koivulaakso tuskin jää politiikasta pois tällaisen takia, joten siinä mielessä valitsivat huonon kohteen)
Entä jos saattaa olla tällaisten äärioikeistohöyrypäiden maalitauluna? Ei paniikkia. Tässä kohtaa on tärkeää muistaa se, että tärkein ase heille on pelko. Turvallisuustoiminnan näkökulmasta taas kyse on aivan uudenlaisesta haasteesta: miten kehittää vastauksia näihin uhkiin ja samalla säilytetään täydellinen toimintavapaus poliittisella tasolla sille taholle, joka turvallisuutta kaipaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Kirjoitathan omalla nimelläsi. Emme enää julkaise nimettömiä kommentteja.